Hiuksissa hiekkaa.

Istun kesätuulessa mahdotonta vauhtia vilistävän vuoristoradan kyydissä eikä minulla ole aavistustakaan, mitä seuraavan mutkan jälkeen on odotettavissa. Kahdessa viikossa olen itkenyt tulvan Vallilan alueelle, hymyillyt ja peittänyt naurullani lintujen soidinhuudot sekä viettänyt pitkiä päiviä mustassa tunnelissa, missä mikään ei tunnu miltään. Pimeimpänä hetkenä yritin viedä tämän maailman itseltäni kokonaan pois. Onneksi vuoristoradan raunalta heittelehtimistä seurannut läheinen pysäytti kyydin ennen vaunun putoamista raiteiltaan.

Kevään aikuistuessa kesäksi olen löytänyt uuden musiikillisen rakkauden, harrastanut seksiä pesukoneen päällä katsellen toisen naisen alusvaatteiden kuivumista viereisellä kuivaustelineellä ja laiminlyönyt itseäni päätoimisesti. Joku on peittänyt tunne-elämäni pimennysverhoilla, koska mikään edellämainituista asioista ei lopulta merkitse minulle mitään. Eteen asetettu verho sulkee pois kaikkein kirkkaimmat huiput jättäen aistittavaksi vain turhan mitäänsanomattomuuden.

Kuluneen kuukauden aikana olen myös hämmentynyt vielä enemmän, kuinka mies, johon olen saavuttamattomasti rakastunut, käyttäytyy minua kohtaan. Kaverillinen välittäminen ei välttämättä vaadi suudelmia, mansikoita, yhteisiä päivällisiä tai brie-juustoa. Ruumiini kiemurtelee ikävästä, koska kaipaan meidän seksiä, mutta vielä enemmän tahtoisin ymmärtää, missä kohtaa pelilautaa nyt mennään. Jos jossain vaiheessa vaikutti siltä, että kaikki pelinappulat oli töytäisty pois laudalta odottamaan pakkaamista, niin nyt näyttää siltä, että osa niistä onkin sijoitettu takaisin, mutta tuntemattomiin asemiin. Lähden viikon kuluttua Eurooppaan kuukaudeksi ja taidan ottaa ainakin itse erätauon siksi aikaa. Palaan, jos palaan, ja katselen peliä sitten niistä lähtökohdista, jotka ovat tuon kuukauden jälkeen olemassa.

Kävin tällä viikolla treffeillä mielettömän miehen kanssa. Voisin opetella rakastumaan kiltteihin ja kunnollisiin.

Pakenen töihin, levottomiin juhliin ja pienellä tekstillä täytettyyn kalenteriin elämää, jota en nyt halua. Minä kaipaan ihmistä eikä lopulta toiselta naiselta lainatun miehen iho riitä. Tanssin vastaleikatulla nurmella, hengitän Helsinkiä ja toivon, että mieleni kestää unettomat yöt, kuolemankaipuuni ja valheet itselleni.